Posliini on aina ollut jotain enemmän kuin tavallinen keramiikka. Sen historiaan kietoutuvat Kiinan keisarilliset hovin, eurooppalaiset palatsit, alkemistiset kokeilut, suuret rahat ja ylellisyyden pakkomielle. Vuosisatojen ajan se oli sosiaalisen aseman, eleganssin ja hyvän maun symboli. Jotain, mitä ihailtiin melkein samalla tavalla kuin nykyään haute couturea, koruja tai nykytaidetta. Ei ole sattumaa, että sitä kutsuttiin ”valkoiseksi kullaksi”. Se oli harvinaista, äärimmäisen vaikeaa valmistaa ja koko Euroopan hallitsijoiden himoitsemaa. Mitä posliinityyppejä on olemassa ja miksi tämä jako on niin tärkeä?
On kiehtovaa, että se, mitä pidämme posliinilautasina tai kahvikupin materiaalina, oli aikoinaan yksi maailman suurimmista teknologisista salaisuuksista.
.
Mitä posliini oikeastaan on?
Ensimmäisellä silmäyksellä posliini vaikuttaa herkältä ja lähes hauraalta, mutta todellisuudessa se kuuluu kestävimpiin keramiikkatyyppeihin. Sen salaisuus piilee koostumuksessa ja polttolämpötilassa. Klassinen posliini valmistetaan kaoliinin, kvartsin ja maasälvän seoksesta. Näiden ainesosien suhteet voivat kuitenkin vaihdella posliinityypin sekä tietyn manufaktuurin perinteiden mukaan.

Kaoliini, eli erittäin puhdas valkoinen savi, vastaa posliinin tunnusomaisesta vaaleudesta ja kestävyydestä. Maasälpä toimii luonnollisena sulatteena. Kvartsi puolestaan antaa massalle sopivan kovuuden. Kaikki tämä poltetaan usein yli 1300 asteen lämpötilassa. Juuri siksi posliinista tulee niin sileää, sointuvaa ja osittain läpikuultavaa valoa vasten.
Ja vaikka monet ihmiset ajattelevat, että posliini on kaikkialla samanlaista, todellisuudessa on olemassa useita päätyyppejä posliinia. Ne eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään, myös koostumukseltaan, historialtaan ja käyttötarkoitukseltaan. Mitä erilaisia posliinityyppejä siis on?
Kova posliini — eurooppalainen unelma täydellisyydestä
Kaikkein klassisin tyyppi on kova posliini, jota pidetään lähimpänä historiallista kiinalaista posliinia. Juuri tämä oli vuosisatojen ajan eurooppalaisten hallitsijoiden ja keräilijöiden unelma. Sille on ominaista poikkeuksellinen kestävyys, lumivalkoinen pinta ja hienovarainen läpikuultavuus. Ohuista seinämistään huolimatta se on yllättävän kestävä.

Kovan posliinin historia Euroopassa alkaa 1700-luvun alussa, kun Johann Friedrich Böttger — mies, jonka alun perin piti valmistaa kultaa — johti aidon eurooppalaisen posliinireseptin kehittämiseen. Näiden kokeilujen tuloksena syntyi Meissen, eli kuuluisa Miśnia, Euroopan ensimmäinen kovan posliinin manufaktuuri.

Meissenista tuli nopeasti ylellisyyden symboli. Eurooppalaisissa hoveissa posliiniastioita, maljakoita ja figuriineja pidettiin lähes jalokivitaiteen teoksiin verrattavina. Monissa palatseissa perustettiin jopa erityisiä ”posliinikabinetti”-huoneita, joissa esiteltiin arvokkaimpia kokoelmia.
Pehmeä posliini – hienostunut ja aristokraattinen
Ennen kuin eurooppalaiset keksivät kovan posliinin salaisuuden, he yrittivät valmistaa omia versioitaan tästä materiaalista. Näin syntyi pehmeä posliini. Kermamaisempi, hienostuneempi ja koristeellisempi.
Sen koostumus oli täysin erilainen. Siihen lisättiin muun muassa jauhettua lasia, alabasteria ja kalkkia. Tämän ansiosta sitä oli helpompi muotoilla ja koristella, mutta samalla se oli vähemmän kestävä kuin kova posliini.
Juuri pehmeä posliini oli 1700-luvun ranskalaisten ja englantilaisten eliittien suosikkimateriaali. Sèvres’n tuotteita pidetään yhä yhtenä eurooppalaisen käsityötaidon historian elegantimmista. Ranskalaiset taiteilijat osasivat muuttaa posliinin todellisiksi taideteoksiksi. Työt olivat täynnä pastellisävyjä, kullattuja ornamenteja ja miniatyyrimaalauksia, jotka muistuttivat rokokoon tauluja.
Englannissa taas suuren maineen saavutti Chelsea, jonka figuurit ja koriste-esineet ihastuttivat keveydellään ja teatraalisella luonteellaan.
Luuposliini — ylellisyyttä puhtaimmillaan
Jos on olemassa posliinia, jota voi kutsua kaikkein ylellisimmäksi ja eksklusiivisimmaksi, se on todennäköisesti luuposliini, joka tunnetaan myös nimellä bone china. Sen ainutlaatuisuus johtuu luutuhkan lisäyksestä. Tämä antaa materiaalille poikkeuksellisen valkoisuuden, keveyden ja lähes silkkimäisen hienostuneisuuden.
Juuri luuposliini päästää valon kauneimmin lävitseen. Ohuet, korkealaatuisesta bone china -posliinista valmistetut kupit ovat lähes läpikuultavia, mutta silti erittäin kestäviä. Britit ovat hioneet tämän posliinityypin valmistuksen täydellisyyteen. Siksi siitä on tullut aristokraattisen eleganssin symboli.

Tällaiset merkit kuin Wedgwood ja Royal Doulton ovat vuosikymmenten ajan valmistaneet astiastoja, joita on käytetty kuninkaallisilla pöydillä ja tärkeimmissä valtiollisissa juhlallisuuksissa.
Kiina — posliinin syntymäpaikka
Ei voi puhua posliinista mainitsematta Kiinaa, joka on sen todellinen kotimaa. Juuri siellä kehittyi vuosisatojen ajan teknologia, jota Eurooppa ei pitkään aikaan osannut jäljitellä.

Kiinalainen posliini oli enemmän kuin ylellinen hyödyke. Se oli todiste keisarikunnan teknologisesta ylivoimasta. Kuuluisimmat Ming- ja Qing-dynastian tuotteet ihastuttivat täydellisillä mittasuhteillaan, hienovaraisilla lasitteillaan sekä syvän koboltinsinisellä värillään. Eurooppalaiset monarkit maksoivat niistä omaisuuksia, ja kauppalaivat kuljettivat posliinia Aasiasta kuin arvokkainta aarretta.
On hyvä muistaa, että monet nykyään klassisen eurooppalaisiksi pidetyt aiheet juontavat juurensa juuri kiinalaisesta estetiikasta. Lohikäärmeet, pagodit, eksoottiset puutarhat ja epäsymmetriset koristeet inspiroivat eurooppalaisia suunnittelijoita koko 1700-luvun ajan.
Japani — posliini muodon runoutena
Toinen suuri posliinikeskus oli Japani. Japanilaiset manufaktuurit, erityisesti Arita ja Imari, loivat tyylin, joka oli täysin erilainen kuin kiinalainen. Vähemmän monumentaalinen, hienostuneempi ja hillitympi.
Japanilainen posliini hurmasi epäsymmetriallaan, keveydellään sekä luonnosta ja zen-filosofiasta ammentavalla estetiikallaan. Juuri Japanista ovat peräisin monet minimalistiset perinteet, joita nykyajan muotoilijat ihailevat tänä päivänä.

Eurooppalaiset olivat siitä täysin lumoutuneita. 1700-luvulla itämaisen tyylin muoti johti jopa chinoiserie-tyylin syntyyn – eurooppalaiseen tulkintaan aasialaisesta ylellisyydestä.
Posliinilajit eivät ole kaikki, kuuluisimpia ovat manufaktuurit
Posliinin historia on myös suurten manufaktuurien historiaa, jotka vuosisatojen ajan loivat oman estetiikkansa, reseptinsä ja tyylinsä.
Tärkeimpiin kuuluvat:
- Meissen — ensimmäinen eurooppalainen aidon posliinin manufaktuuri,
- Sèvres — ranskalaisen ylellisyyden symboli,
- Royal Copenhagen — skandinaavisen eleganssin mestaruutta,
- Herend — käsinmaalattu aristokraattinen posliini,
- Wedgwood — englantilaisen perinteen ikoni,
- Ćmielów ja Chodzież — tärkeimmät puolalaiset posliinimerkit.





Erityisen mielenkiintoinen on puolalaisen posliinin historia. Vaikka sen kehitys alkoi myöhemmin kuin saksalaisen tai ranskalaisen, se saavutti nopeasti mainetta ohuilla seinämillään ja elegantilla koristelullaan. Ćmielowin art deco- ja modernismin aikakauden suunnitelmat saavat keräilijöiden sydämet yhä sykkimään nopeammin.
Posliini taideteoksena
Suurimmat manufaktuurit eivät rajoittuneet vain astioiden valmistukseen. Posliinista tuli hyvin nopeasti täysivaltainen taiteenala. Mestarit loivat siitä maljakoita, veistoksia sekä erittäin arvokkaita koristeita.
Erityistä mainetta saavuttivat 1700-luvun posliinifiguurit. Hienostuneet hovilaisten, näyttelijöiden, muusikoiden tai paimentyttöjen hahmot olivat pieniä veistotaiteen mestariteoksia. Jokainen yksityiskohta — mekon laskoksista kasvojen ilmeisiin — muotoiltiin käsin.

Posliini oli tuolloin paljon enemmän kuin vain käyttöesine. Se oli maun, vaurauden ja kulttuurin ilmentymä.
Miksi posliini kiehtoo yhä?
Ehkä juuri siksi, että se yhdistää ristiriitaisuuksia. Se on yhtä aikaa herkkä ja poikkeuksellisen kestävä. Tekninen, mutta taiteellinen. Arkinen ja samalla ylellinen.

Yhdessä posliinikupissa kätkeytyvät keisarillisen Kiinan historia, eurooppalaisten monarkkien kunnianhimo, kemian kehitys, maalaustaide, veistos ja muotoilu. Tämä materiaali on yli tuhannen vuoden ajan lumonnut maailmaa – ja todennäköisesti säilyy vielä pitkään eleganssin, hyvän maun ja ajattoman kauneuden symbolina. Posliinityypit, manufaktuurit – tämä on kertomus meistä itsestämme.

