Venetsian Giardini ja Arsenale avautuvat 9. toukokuuta 2026 vanhimmalle ja arvostetuimmalle nykytaiteen näyttelylle. 61. Biennale kestää 22. marraskuuta asti (ennakkoavaus: 6.–8. toukokuuta), eli 198 päivää kuraattorien valintoja, kansallisia paviljonkeja ja oheistapahtumia ympäri kaupunkia.
Tällä kertaa käsikirjoituksen laati Koyo Kouoh (1967–2025), kamerunilais-sveitsiläinen kuraattori, joka oli ensimmäinen afrikkalainen tässä tehtävässä. Näyttely toteutettiin hänen konseptinsa mukaisesti hänen kuolemansa jälkeen tammikuussa 2025. Kouoh oli jo vuosia kysynyt, miksi kulttuuri kuulostaa niin äänekkäältä, vaikka mielenkiintoisimmat asiat tapahtuvat hiljaisuudessa.
Miksi ”moll” vuonna 2026?
Hasło In Minor Keys on metafora. Kyseessä on mollisävellaji: melankolia, hiljaisuus, tarkka kuuntelu ”orchestral bombastin” sijaan. Aikana, jolloin jokainen viesti huutaa, Kouoh ehdottaa vastaanottimen hiljentämistä. Hänen näyttelynsä korostaa intiimejä muotoja, keskeneräisiä tarinoita, tuskin havaittavia eleitä.
Kuulostaa ristiriidalta siihen nähden, mitä biennaalilta odotetaan. Ja ehkä juuri siksi sinne kannattaa lähteä.
Kuratorin visio ja vierailukokemus
”In Minor Keys” on otsikko, joka heti luo koko näyttelyn tunnelman. Adriano Pedrosa kutsuu hiljaisten, introspektiivisten taajuuksien maailmaan: melankoliaan, bluesiin, mornaan, kuiskaukseen, lohtuun ja toivoon. Tämä on tietoinen irtiotto ”orchestral bombastista”, näyttävyydestä, joka on hallinnut monia viimeaikaisia biennaaleja. Tarkoituksena on hidastaa tahtia ja kuunnella sitä, mikä on hienovaraista.
Teemat: temppeleistä keitaisiin
Näyttely rakentuu viiden pääteeman ympärille:
- Pyhäköt (Sala Chini) – kunnianosoitus taiteilijoille kuten Issa Samb ja Beverly Buchanan, muistamisen ja mietiskelyn paikkoja
- Processions – afroatlanttiset kulkueet, kaiku legendaarisesta ”Poetry Caravan” -tapahtumasta vuodelta 1999
- Koulut – taiteelliset ekosysteemit, kuten blaxTARLINES KUMASI tai G.A.S. Foundation, oppimisyhteisöt
- Lepo/Keitaat – kreolilaiset puutarhat, aistilliset tauot, hengähdystilat
- Esitykset (06.–11.05.2026) – keho muistin ja vastarinnan kantajana
Miltä näyttely näyttää: kynnykset, indigo ja ”komorebi”
Lavastuksen on suunnitellut Wolff Architects Kapkaupungista. Indigo on hallitseva väri, kynnykset toimivat portteina tilojen välillä. Visuaalisen ilmeen ovat luoneet Clarissy Herbst ja Alex Sonderegger, ja se perustuu käsitteeseen ”komorebi” ( japanilainen sana, joka kuvaa lehtien läpi siivilöityvää valoa). Kaksiosainen katalogi täydentää kokonaisuuden, ja järjestäjät ilmoittavat pyrkivänsä hiilineutraaliuteen.
aika ei ole yrityksen omaisuutta eikä armottomasti kiihtyvän tuottavuuden armoilla
Tämä näyttely tarjoaa toisenlaisen rytmin. Hiljaisemman.
Kuka ja miten osallistuu
Päänäyttelyyn osallistui noin 111 taiteilijaa, ja yhteensä Venetsiassa esittäytyi 99 maata, joita täydensi 31 oheistapahtumaa. Mittakaava on suuri, mutta mikä on kiinnostavinta? Seitsemän maata debytoi: Guinea, Päiväntasaajan Guinea, Nauru, Qatar, Sierra Leone, Somalia ja Vietnam. Seychellit liittyivät mukaan 4. toukokuuta 2026 biennaalin aikana.
Adriano Pedrosa painotti selvästi resonansseja kansallisuuden sijaan. Päänäyttelystä puuttuivat italialaiset taiteilijat, mikä herätti jonkin verran hämmennystä, mutta kuraattori perusteli tätä halulla tuoda esiin ääniä periferioista. Kutsuttujen joukossa oli sekä tunnettuja nimiä (Laurie Anderson, Nick Cave, Wangechi Mutu), että kollektiiveja kuten blaxTARLINES KUMASI, Denniston Hill ja G.A.S. Foundation. Linda Goode Bryantin ja Torkwase Dysonin läsnäolo korosti käytäntöjen moninaisuutta perinteisistä medioista tilainstallaatioihin.
Hiljainen taitekohta – mitä jää jäljelle näyttelyn jälkeen
Venetsialainen näyttely jättää jälkeensä jotain myrskyisän keskustelun jälkeisen hiljaisuuden kaltaista. Ei niinkään tyhjää kaikua, vaan tilaa pohdinnoille, jotka tulevat vasta myöhemmin. Nämä ”hiljaiset sävyt” osoittautuvat kestävämmiksi kuin äänekkäät manifestit, sillä ne vaikuttavat hitaammin, syvemmin, ilman välittömän ymmärryksen painetta.
Ehkä juuri tästä kuraattorit halusivat kertoa: ei peitota maailmaa äänellä, vaan antaa sille hetki hengähtää. Aikana, jolloin kaikki taistelee huomiosta, hiljaisuudella voi sanoa enemmän. Ja tämä oppi jää mieleen, vaikka jättäisitkin Venetsian paviljongit ja palaisit omaan meluusi.
LARA
Premium Journalist
