Punainen häiritsevä maisema ja mallit kuin keskeytetty puolivälissä pukeutumispöytä. Läpinäkyviä pitsejä, eteerisiä materiaaleja, ilmeetöntä alastomuutta. Viimeisin Valentinon show oli kuin leikkiä intiimiydellä. Se kiehtoi ja häiritsi samaan aikaan. Yksi onko se puolustanut itseään ”muotiviisaasti”. Voidaanko Valentino jotenkin sijoittaa muotimaailmaan, vai toimiiko se omassa rytmissään ja omalla tasollaan, olemalla itseään varten?
Leikitellään läheisyydellä – Valentinon uusin näyttely
Alessandro Michelen johtaman Valentinon viimeisin syksy/talvi 2025 -kauden näytös on rohkea uudelleentulkinta intiimiydestä spektaakkelina. Eksentrisestä muotikäsityksestään tunnettu suunnittelija vei yleisön julkisesta vessasta inspiroituneeseen tilaan. Paikka, joka on toisaalta arkinen ja arkinen ja toisaalta täynnä symboliikkaa, joka liittyy transformaatioon, itseilmaisuun sekä julkisen ja yksityisen väliseen rajaan.
Punaiset valot, peilit ja kopit loivat synkän, Lynchiläisen ilmapiirin, joka korosti malliston teemoja: muoti performanssina ja identiteetti muuttuvana ja jatkuvasti neuvoteltuna. Michele tasapainotti taitavasti klassisen Valentinon DNA:n ja oman maksimalistisen estetiikkansa välillä. Yhtäältä näimme hienostuneita pukuja ja hienostuneita vaatteita. cocktailmekot 1940-luvun innoittamana, toisaalta rohkeita läpinäkyviä vaatteita, alusvaatekappaleita ja purettuja vaatekappaleita ”keskeneräisen työn” hengessä.
Mallistossa oli myös viittauksia hänen aiempiin malleihinsa. Tyypillisiä rombeja tai eläinaiheita, tällä kertaa kissan naama mekossa. Näytöksestä tuli paitsi muoti-ilmoitus, myös pohdinta nykyajan käsityksestä intiimiydestä ja ekshibitionismista sosiaalisen median aikakaudella. Michele osoitti jälleen kerran, että muoti ei ole vain vaatteita mutta myös tila provokaatiolle ja älylliselle leikille yleisön kanssa.
Näyttelyn muodit ja materiaalit kylpyhuoneessa – käytännöllinen ilme
Valentinon uusin show on yhdistelmä nostalgiaa ja avantgardea, jossa Alessandro Michele leikittelee klassikoilla ja antaa niille nykyaikaisen, toisinaan dekonstruktiivisen käänteen. Valentino 2025:n siluetit ovat vuoropuhelua hienostuneen eleganssin ja huolettomuuden välillä. Täydellisesti räätälöityjen, 1940-luvulta inspiroituneiden pukujen ja cocktail-mekkojen rinnalla on myös alusvaatteita. Niihin kuuluu rennosti avonaisia bodysuiteja tai epäsymmetrisesti drappattuja pukuja.
Michele kokeilee mittasuhteita: tuuheat, laatikkomaiset bleiserit ovat vastakkain tiukkojen housujen kanssa, ja strukturoidut busterit ovat vastakkain löysien, pussimaisten farkkujen kanssa. Läpinäkyvä pitsi, virtaava silkki ja raskaat samettipuvut muodostavat tarinan, joka leikittelee vaatimattomuuden ja hienostuneen provokaation välillä. Blazereiden vahva käsivarsi viittaa voimapukeutumisen voimaan. Samalla sitä rikkovat romanttisten yksityiskohtien – rusettien, röyhelöiden ja pörröisten pastellisävyjen – hienovaraisuus.
Tärkeimmät hankkeet? Korsetoitu puku, jossa on pitkä pitsirivistö chartreusen ja lilan sävyissä, musta samettipylväs, jossa on syvä pääntie ja Michelen ikonisten kuvioiden paluu. Valentino 2025 on mallisto, jossa muodista tulee kieli ja vaatteista modernin ja tietoisen ilmaisun manifesti.
Valentinon näytöksen arvostelut ja vastaanotto
Valentino 2025:n viimeisin näytös sai vaihtelevia mutta kiehtovia reaktioita. Jotkut ylistivät teatterimaisuutta ja Alessandro Michelen rohkeaa lähestymistapaa läheisyyden teemaan. Toiset kuitenkin kyseenalaistivat kiistanalaisen lavastuksen ja esteettisen flirttailun hyvän maun rajojen kanssa. Kriitikot arvostivat mestarillista räätälöintiä ja kykyä tulkita Valentinon arkistoja uudelleen nykyaikaisessa kontekstissa. Jotkut pitivät mallistoa kuitenkin liian eksentrisenä. Yksi asia on kuitenkin varmaa – näytös ei jättänyt ketään välinpitämättömäksi. Michele osoitti jälleen kerran, että muoti ei voi olla vain kauneus, vaan myös keskustelukenttä nykymaailmasta.
