Grand Palais’n lasikuvun alla Pariisissa ei ollut monumentaalista paatosta eikä historian painoa, jotka yleensä liittyvät debyytteihin suurissa muotitaloissa. Chanel kevät–kesä 2026 haute couture on poikkeuksellinen. Selkeyden sijaan – pastellinen uni, vaaleanpunainen sumu, jättimäiset sienet kuin satukirjasta. Kokoelma on hienovarainen, eteerinen, katoava. Lähes kuin sadusta.
Matthieu Blazy esitteli ensimmäisen haute couture -mallistonsa Chanelille kevät–kesä 2026 -kaudelle ja teki jotain yllättävää. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt todistamaan ansaitsevansa asemansa, hän tarjosi hiljaisuutta, keveyttä ja tarkkaavaisuutta.
Chanel kevät–kesä 2026. Purkaa legenda rikkomatta sen perustuksia
Se oli yksi odotetuimmista debyyteistä viime vuosina, ja samalla yksi rauhallisimmista haute couture -näytöksistä, joita olemme nähneet pitkään aikaan. Blazy ei yrittänyt kilpailla Chanelin legendan tai sen tweedistä, symboleista ja tunnistettavista koodeista rakennetun ”haarniskan” kanssa. Päinvastoin – hän päätti riisua sen. Siksi hän työskenteli huolellisesti. Kerros kerrokselta. Ytimeen asti. Muodin sieluun saakka.
Unelma hereillä Grand Palais’n kupolin alla
Suunnittelija esitteli oman näkemyksensä muodista päiväunen metaforan kautta. Kokoelma alkoi lähes näkymättömillä klassisten muotojen uudelleentulkinnoilla. Tweed-asu oli täällä läsnä vain muistona, tallennettuna läpikuultavaan sifonkiin, jota yhdistivät hennot ketjut ja helmet. Tämä oli Chanel välitilassa. Siksi menneisyyden henki ei paina, vaan leijuu ilmassa.
Nainen liikkeessä, ei rakenteessa
Tästä eteerisestä hiljaisuudesta nousi esiin kertomus liikkeessä olevasta naisesta. Vapaasta naisesta. Blazy vältti johdonmukaisesti rakenteita, jotka pakottavat vartalon muottiin. Hänen luomuksensa liikkuivat kehon mukana. Käytetyt materiaalit saivat ne reagoimaan eleisiin, askeleisiin ja jopa hengitykseen. Siksi tämä haute couture on vailla teatraalista jäykkyyttä, mutta silti vaikuttavaa käsityötaitoa.
Käsityö, joka jäljittelee luontoa
Teknisesti kokoelma oli Chanelin ateljeen osaamisen näytös. Materiaalit jäljittelivät luontoa. Siksi karkeat langat loivat illuusion linnunsulista, raffia muuttui mustaksi höyhenpeitteeksi ja trompe-l’oeil-tekniikalla toteutettu organza muistutti arkista yhdistelmää: toppia ja farkkuja – teema, joka on lähellä Blazyn estetiikkaa, mutta tässä siirretty korkeimman ompelutaidon maailmaan.
Lopullinen punainen mekko, jossa oli pehmeä, kotelomainen rakenne hartioilla, oli kuin ”mushroom couture” -manifesti: orgaaninen, outo, kauniin arvoituksellinen.
Uusi mittasuhde, vanha DNA
Yksi kokoelman keskeisistä elementeistä oli uusi mittasuhde: polven alapuolelle ulottuvat hameet yhdistettynä pitkiin toppeihin, tunikoihin ja bleisereihin. Tämä yhdistelmä – mahdollisesti riskialtis – osoittautui Blazyn tulkinnassa yllättävän kevyeksi. Kankaat käyttäytyivät kuin harso, kietoen vartalon rajoittamatta sitä. Tämä on eleganssia, joka ei hallitse vaan kulkee mukana.
Intiimiys luksuksen maailmassa
Tärkeä, vaikkakin hienovarainen ele oli kutsua malleja ompelemaan vaatteisiin henkilökohtaisia symboleja ja viestejä. Tämä yksityiskohta toi Chanelin maailmaan jotakin harvinaista: intiimiyttä. Haute couture ei ollut enää pelkkää täydellisyyden esittelyä – siitä tuli identiteetin kantaja.
Voiko Chanel puhua kuiskaten?
Blazyn debyytti voidaan tulkita tietoiseksi painopisteen siirroksi: kokonaisista tyyleistä yksilöllisyyteen, ”wow”-efektistä tunteeseen, perinnön painosta sen merkitykseen.
Suunnittelija vaikuttaa kysyvän, voiko Chanel – brändisymboli – tänä päivänä puhua kuiskaten. Ja onko tämä kuiskaus joskus vakuuttavampi kuin huuto.
Muoti vapauden tilana
Hyväksyvätkö asiakkaat, jotka ovat tottuneet klassisen tweedin voimaan, tämän uuden, runollisen keveyden? Tämä kysymys jää avoimeksi. Yksi asia on kuitenkin varma: kevät–kesä 2026 on kokoelma, joka ei yritä vakuuttaa kaikkia. Se kutsuu. Unelmoimaan. Pysähtymään. Ja katsomaan muotia ei panssarina, vaan vapauden tilana.
